Mä olen erittäin huono tämän blogin kanssa.
Ehkä suurimmaksi osaksi siksi, että mitään ei koskaan tapahdu, no en kyllä kovin aktiivisesti ole viime aikoina tehnyt aloitettakaan. Minkään asian suhteen.
Rahankäytön suhteen kylläkin ehkä, miksi mä oon niin huono (tai hyvä) siinä?
Miksi mä ostan turhaa kamaa? Kai se on pohjimmiltaan jokin psykologinen juttu, ostaminen antaa jotenki oudolla tavalla sulle voimaa. Sä pidät jotain kivaa kädessä kaupassa ja siinä sulla on hetki jolloin sä voit päättää ei vai joo. Mä yleensä meen sen "JOO":n mukana, as sad as it is. Ostaminen on aika lohduttavaa, mut sit taas toisaalta uudet asiat vanhenee niin nopeaa. Ne uudet kengät on sulla kaks kertaa jalassa ja ne on jo kuluneet.
Hei, olen Johanna ja mulla on fetissi uusista asioista. Niiden pitää kiiltää, niiden pitää olla pehmeitä ja niiden pitää kuulua mulle, ei muille.
Mä olen materialisti vasten tahtoani. Vaikka toisaalta pidän asioista, materialismi on kivaa. Mut ehkä mulla on ongelma haalia ja säilöä ja keräillä kaikkee. Toisaalta, miks taistella muinaisia esi-isiä vastaan, mun isoisoisoisoisoiso-isät oli ihan varmasti keräilijöitä eikä paljo metsästelly.
Friday, February 20, 2009
Tuesday, November 18, 2008
Hate is not a family value.
Olen ylpeä, sain imuroitua. Viime kerrasta olikin ihan liian kauan. Jännää, kuinka pienestä tulee heti parempi olo.
On ollut jotenki paljon aikaa ajatella, ja hyvä mieli, tai parempi kuin muutama viikko sitten, jolloin oli kyllä fiilikset ja ahdistus aika huikeissa lukemissa. Puhuin Matiaksen kanssa Skypessä sunnuntai-iltana 2tuntia ja voin sanoa, että sen puhelun jälkeen oli ihan mieletön fiilis, Matias saa kyllä aina minut niin hyvälle tuulelle. Ei tajunnut kuinka paljon toisen äänen kuuleminen auttaa! Outoa, ettei soiteltu jo aiemmin. Mesessä ollaan kyllä juteltu. Jouluksi ehdottomasti kaikkea kivaa, cranberry juice. AND MAYBE SOME HARD LIQUOR, haha.
Katsoin muuten Six Feet Underin loppukohtauksen uudestaan Youtubesta sunnuntaina ja tuntuu, etten ole vieläkään oikein palautunut, piti oikein itkeä kunnolla. Suosittelen kyllä kaikkia katsomaan ne viimeiset minuutit, kertaus on opintojen äiti. Tai jos on jäänyt sarja seuraamatta, niin hommatkaa se nyt ihmeessä käsiinne. Minä rakastan ratkaisuja, haluan tietää mitä tapahtuu, en pidä avoimeksi jääneistä tilanteista. Pahinta on kaikki mikä jää kesken ja arveluttamaan. No, Six Feet Underin loppu on siis mielestäni kiistämättä maailman parhaita televisiosarjan päätöksiä ikinä.
Jääkaappi huutaa tyhjyyttään, eikä huvita mennä Siwaan tai Minimaniin. En jaksa. Olen juonut tänään litran kahvia ja heittänyt mandariinit roskiin. Miksi ulkona on niin hämärä, eikä kello ole edes puoli neljää? MIKSI MIKSI MIKSI.
Huomasin muuten itsessäni asian, jonka voi luokitella kategoriaan turhuuksien rovio. Yöpöydälläni on ELLE-lehden viimeisin numero. Kolmella kielellä... Ruotsi, Suomi, Englanti. Onhan se eri maissa erilainen, mutta nyt vois riittää. Ruotsi on ehdottomasti paras, joten vois keskittyä sen ostamiseen ja hylätä muut. 10 turhaa euroa kuussa.
Ja ruokaa en jaksa lähteä ostamaan. Prioriteetit väärässä järjestyksessä, eh?
On ollut jotenki paljon aikaa ajatella, ja hyvä mieli, tai parempi kuin muutama viikko sitten, jolloin oli kyllä fiilikset ja ahdistus aika huikeissa lukemissa. Puhuin Matiaksen kanssa Skypessä sunnuntai-iltana 2tuntia ja voin sanoa, että sen puhelun jälkeen oli ihan mieletön fiilis, Matias saa kyllä aina minut niin hyvälle tuulelle. Ei tajunnut kuinka paljon toisen äänen kuuleminen auttaa! Outoa, ettei soiteltu jo aiemmin. Mesessä ollaan kyllä juteltu. Jouluksi ehdottomasti kaikkea kivaa, cranberry juice. AND MAYBE SOME HARD LIQUOR, haha.
Katsoin muuten Six Feet Underin loppukohtauksen uudestaan Youtubesta sunnuntaina ja tuntuu, etten ole vieläkään oikein palautunut, piti oikein itkeä kunnolla. Suosittelen kyllä kaikkia katsomaan ne viimeiset minuutit, kertaus on opintojen äiti. Tai jos on jäänyt sarja seuraamatta, niin hommatkaa se nyt ihmeessä käsiinne. Minä rakastan ratkaisuja, haluan tietää mitä tapahtuu, en pidä avoimeksi jääneistä tilanteista. Pahinta on kaikki mikä jää kesken ja arveluttamaan. No, Six Feet Underin loppu on siis mielestäni kiistämättä maailman parhaita televisiosarjan päätöksiä ikinä.
Jääkaappi huutaa tyhjyyttään, eikä huvita mennä Siwaan tai Minimaniin. En jaksa. Olen juonut tänään litran kahvia ja heittänyt mandariinit roskiin. Miksi ulkona on niin hämärä, eikä kello ole edes puoli neljää? MIKSI MIKSI MIKSI.
Huomasin muuten itsessäni asian, jonka voi luokitella kategoriaan turhuuksien rovio. Yöpöydälläni on ELLE-lehden viimeisin numero. Kolmella kielellä... Ruotsi, Suomi, Englanti. Onhan se eri maissa erilainen, mutta nyt vois riittää. Ruotsi on ehdottomasti paras, joten vois keskittyä sen ostamiseen ja hylätä muut. 10 turhaa euroa kuussa.
Ja ruokaa en jaksa lähteä ostamaan. Prioriteetit väärässä järjestyksessä, eh?
Monday, October 20, 2008
Procrastinators : The Leaders of Tomorrow
Aloitin eilen ikuisuusprojektin, eli kirjoittamaan tarinaa/romaania/kirjaa. Vähän vaikea vielä määritellä millä sanalla tuotosta voi kutsua. Laugh all you want, mutta tästä on hyvä inspiraatio fiilis ja pakkohan se on jostain lähteä. Visio on jo aika pitkälle tarinaa, päähenkilön tausta ja tulevaisuus, ja sehän on jo aika hyvin se... En oikein tiedä kohderyhmää. Kai minä kirjoitan sitten omanikäisilleni kun kerta olen omanikäiseni :)
Muuten onkin sitten kyllä aika laiska ja aikaansaamaton olo. Kaksi päivää kestänyt migreeni lannistaa aika hyvin tunnelmat... Ja matikan koe jota ei pääse läpi! Ah, arkipäivä on siis palannut koulunkäyntiini. Ei aina voi olla kivaa, ainakaan kovin kauaa.
Sallan kaa naurettiin Zac Efronille POTC leffassa ja dead baby vitseille aika pitkä hetki tänään. Ei varmaan asia jota kannattaa mainostaa... Ja ei kannata googlata noita vitsejä, Zac Efron taas on ihan omalla vastuulla, olette aikuisia ihmisiä.. Naurettiin tosiaan aika pitkä hetki ja sit kun nauru vaikeni, meidän yllä leijui häpeän ja kiusallisuuden harmaa pilvi. Kauniisti ilmaistuna.
Näihin tunnelmiin.
Muuten onkin sitten kyllä aika laiska ja aikaansaamaton olo. Kaksi päivää kestänyt migreeni lannistaa aika hyvin tunnelmat... Ja matikan koe jota ei pääse läpi! Ah, arkipäivä on siis palannut koulunkäyntiini. Ei aina voi olla kivaa, ainakaan kovin kauaa.
Sallan kaa naurettiin Zac Efronille POTC leffassa ja dead baby vitseille aika pitkä hetki tänään. Ei varmaan asia jota kannattaa mainostaa... Ja ei kannata googlata noita vitsejä, Zac Efron taas on ihan omalla vastuulla, olette aikuisia ihmisiä.. Naurettiin tosiaan aika pitkä hetki ja sit kun nauru vaikeni, meidän yllä leijui häpeän ja kiusallisuuden harmaa pilvi. Kauniisti ilmaistuna.
Näihin tunnelmiin.
Wednesday, October 08, 2008
Ärsytyskynnys ylitetty...
Minulla on nyt suorituspaineita kirjoitella tänne blogiin, tuntuu ettei ole mitään oikeutta päivitellä, jos sitä oikeaa kunnon asiaa ei ole.
No, tällä hetkellä ärsyttää C.S.I, jonka miljoonia versioita tulee ainakin kolmea jaksoa per päivä MTV3:lla. Uskon, että versio, jota nyt juuri sivusilmällä seurailen on New York, en nähnyt alkutekstejä, joten vaikea sanoa. Tiedän että Gary Sinise on Nykissä ja Caruso Miamissa, mutta kumpaakaan ei ole näkynyt niin vaikea tosiaan alkaa päätellä jäljelle jäävistä johtolangoista (hahaa, see what I did there?). Kaikki noi sidekickit on IHAN saman näköisiä jokaisessa versiossa. On tietty tää päätutkijagrissomi jolla on joku vamma/trauma, ruskeahiuksinen tylsä naishahmo, semihot geek, rauhallinen vanhempi miespuolinen patologi (tosin joissa näissä tais olla tummaihoinen naispatologi, ohhoh), vähän hotimpi csi-mies ja sit se osaston äitihahmo. Ja niin se pakollinen vähemmistön edustaja, jonka vähemmistö-statusta tuodaan säännöllisin väli-ajoin esiin ihan vaan koska.
Nii, ette varmaan kukaan halua mun tiivistystä House-sarjan juonikuvioista...
Ärsyttää myös huominen, kun on kiire ja ei sitten vapaapäivää olekaan vaikka aluksi piti. Oma moka tosin, tunnit ei täsmänny jne. Paljon tuolla harjoittelussa kuitenkin on nyt tullut oltua, ilmaiseksi tavallaan koska typerä Kela on typerä. Niin kun tässä mietittiin yks päivä, jos vaan alkaisin alkoholistiksi, ryyppäisin omat rahat, sit valtion rahat, sit vähän tulis terveysongelmia, valtio maksaa (terveelle ihmiselle tulee kuitenki samat paskataudit ja valtio ei maksa) ja sit valtio maksaa sun hoidon ja sit hautajaiset. Whippee. No onhan Suomessa ihan jees moni asia verrattuna moneen muuhun maahan, mut no hello there Lama. Welcome...
Ärsyttää myös se, että unohdin/nukahdin/en enää puoli yhdeksan jaksanut lähteä ostamaan neulepuikkoja kaupasta, jossa niitä olisi tarjolla. Paniikkisiwaan nyt tulee lähdettyä vaikka 5vaille, mutta suuriin markettivaloihin en vaan suostu ihan minkänäköisenä vaan. Ostin eilen kaksi rullaa vaaleanharmaata lankaa ja ajattelin neuloa sen "kaulurin"(tulee lähinnä kyllä tosta nimestä mieleen ne tarhan puolininja-kaulurit ja kyse ei siis nyt ihan siitä) mistä cherryn puolella bloggailin pari päivää sit. Matiakselta sain ihan mielettömän idean siihen eilen mesessä, ja suunnitelma edistyy. Hitaasti, mutta varmasti. Langat on jo tosiaan, ja Maisa & Lyylikin otti jo vähä tuntumaa niihin lankarulliin :) Käänsin selkäni puoleksi sekunniksi, niin toinen rulla oli eilen jo käymässä sängyn alla ja toinen menossa kovaa vauhtia roskis-kaappiin. Pelastin langat, mutta toivottavasti en laittanut niitä liian hyvään talteen, etten enää saa tartuttua toimeen. Kyllä mulla ihan hyvä fiilis on, jos vaikka ens viikolla sais "lomalla" neulottua kunnon alku, ehkä jopa valmiks.
Työharjoittelussakin oli loppuarviointi vaikka 3 vuoroa vielä teen. Oli vaan tosi mukava kuulla kivaa palautetta ja sanottiin et jos vaikka tulevaisuudessa pääsee tekeen lomia tai jotain niin ne mielellään ottaa. :) Jee.
No, tällä hetkellä ärsyttää C.S.I, jonka miljoonia versioita tulee ainakin kolmea jaksoa per päivä MTV3:lla. Uskon, että versio, jota nyt juuri sivusilmällä seurailen on New York, en nähnyt alkutekstejä, joten vaikea sanoa. Tiedän että Gary Sinise on Nykissä ja Caruso Miamissa, mutta kumpaakaan ei ole näkynyt niin vaikea tosiaan alkaa päätellä jäljelle jäävistä johtolangoista (hahaa, see what I did there?). Kaikki noi sidekickit on IHAN saman näköisiä jokaisessa versiossa. On tietty tää päätutkijagrissomi jolla on joku vamma/trauma, ruskeahiuksinen tylsä naishahmo, semihot geek, rauhallinen vanhempi miespuolinen patologi (tosin joissa näissä tais olla tummaihoinen naispatologi, ohhoh), vähän hotimpi csi-mies ja sit se osaston äitihahmo. Ja niin se pakollinen vähemmistön edustaja, jonka vähemmistö-statusta tuodaan säännöllisin väli-ajoin esiin ihan vaan koska.
Nii, ette varmaan kukaan halua mun tiivistystä House-sarjan juonikuvioista...
Ärsyttää myös huominen, kun on kiire ja ei sitten vapaapäivää olekaan vaikka aluksi piti. Oma moka tosin, tunnit ei täsmänny jne. Paljon tuolla harjoittelussa kuitenkin on nyt tullut oltua, ilmaiseksi tavallaan koska typerä Kela on typerä. Niin kun tässä mietittiin yks päivä, jos vaan alkaisin alkoholistiksi, ryyppäisin omat rahat, sit valtion rahat, sit vähän tulis terveysongelmia, valtio maksaa (terveelle ihmiselle tulee kuitenki samat paskataudit ja valtio ei maksa) ja sit valtio maksaa sun hoidon ja sit hautajaiset. Whippee. No onhan Suomessa ihan jees moni asia verrattuna moneen muuhun maahan, mut no hello there Lama. Welcome...
Ärsyttää myös se, että unohdin/nukahdin/en enää puoli yhdeksan jaksanut lähteä ostamaan neulepuikkoja kaupasta, jossa niitä olisi tarjolla. Paniikkisiwaan nyt tulee lähdettyä vaikka 5vaille, mutta suuriin markettivaloihin en vaan suostu ihan minkänäköisenä vaan. Ostin eilen kaksi rullaa vaaleanharmaata lankaa ja ajattelin neuloa sen "kaulurin"(tulee lähinnä kyllä tosta nimestä mieleen ne tarhan puolininja-kaulurit ja kyse ei siis nyt ihan siitä) mistä cherryn puolella bloggailin pari päivää sit. Matiakselta sain ihan mielettömän idean siihen eilen mesessä, ja suunnitelma edistyy. Hitaasti, mutta varmasti. Langat on jo tosiaan, ja Maisa & Lyylikin otti jo vähä tuntumaa niihin lankarulliin :) Käänsin selkäni puoleksi sekunniksi, niin toinen rulla oli eilen jo käymässä sängyn alla ja toinen menossa kovaa vauhtia roskis-kaappiin. Pelastin langat, mutta toivottavasti en laittanut niitä liian hyvään talteen, etten enää saa tartuttua toimeen. Kyllä mulla ihan hyvä fiilis on, jos vaikka ens viikolla sais "lomalla" neulottua kunnon alku, ehkä jopa valmiks.
Työharjoittelussakin oli loppuarviointi vaikka 3 vuoroa vielä teen. Oli vaan tosi mukava kuulla kivaa palautetta ja sanottiin et jos vaikka tulevaisuudessa pääsee tekeen lomia tai jotain niin ne mielellään ottaa. :) Jee.
Tuesday, October 07, 2008
Uusi alku
Nollasin eilen tilanteen ja poistin kaikki vanhat kirjoitukset vuosilta -06 ja -07. Olin kyllä pitänyt jo yli vuoden tätä blogia privaattina, koska en jaksanut poistaa sitä tai katsella enää (saati sitten jakaa julkisesti) nyt jo hyvin kiusaannuttavia blogimerkintöjä. Eilen luin vanhat tekstit yöllä läpi, poistin ne kaikki vahingosta viisastuneena ja päätin alkaa kirjoittamaan tänne uudestaan ihan uudella asenteella. You live, you learn, right?
Yksi merkintä sai ihan luvan kanssa jäädä, kaunis pätkä Elliot Smithiä. Tänne kirjoitin ennen englanniksi, joten saattaa olla, että aluksi tökkii ja kovaa kirjoitella suomeksi. Ajattelin tehdä tästä blogista vähän henkilökohtaisemman siinä mielessä ja kirjoittaa ihan äidinkielellä. En ole oikein koskaan osannut olla viihdyttävä suomeksi, kun tulee kuultua kaikki parhaat jutut på engelska leffoista, sarjoista ja erilaisista yhteisöistä ja foorumeista. No mut onhan mulla toi CherryMafia, jota voin vielä käyttää germaaniseen itseilmaisuun :) Ja ihan varoitus et siihen blogiin ei kannata perehtyä jos pinnallisuus ahdistaa; CherryMafia on minun "vanity blog", jossa kirjoittelen kaikesta hömpästä, joka on kuitenki iso osa mun elämää... Kaikki mut oikeassa elämässä tuntevat sen ainakin varsin hyvin tietävät. Muoti, sisustus, viihde, meikit jne. - se on mun ihana girly blogi jota on kyl aika vähän tullut viime aikoina täyteltyä, mut oon päättänyt ottaa ihan uuden asenteen bloggailuun. Tää on kuitenkin suhteellisen mukavaa touhua, rakastan lukea kavereiden blogeja, varsinkin kun itsellä tuntuu noita verbaalisesti ja kirjallisesti lahjakkaita kavereita riittävän :)
Esitellä minun ei varmastikaan tarvitse itseäni, luulen että lukijakuntani on suht. pienehkö ja tuttu, heh heh. Ihan vaan varmuuden vuoksi kuitenki voin kertoa että olen 21-vuotias sairaanhoitajaksi opiskeleva tyttö, joka pitää ihan liian monesta asiasta, käyttää ihan liian paljon rahaa turhuuksiin, rakastaa Ryan Goslingia ja seuraa ihan liian monta tv-sarjaa.
Tää on nyt pakko laittaa tänne, kun tää oli ihana, oon juhlatuulella ja happy bug is happy :)
Yksi merkintä sai ihan luvan kanssa jäädä, kaunis pätkä Elliot Smithiä. Tänne kirjoitin ennen englanniksi, joten saattaa olla, että aluksi tökkii ja kovaa kirjoitella suomeksi. Ajattelin tehdä tästä blogista vähän henkilökohtaisemman siinä mielessä ja kirjoittaa ihan äidinkielellä. En ole oikein koskaan osannut olla viihdyttävä suomeksi, kun tulee kuultua kaikki parhaat jutut på engelska leffoista, sarjoista ja erilaisista yhteisöistä ja foorumeista. No mut onhan mulla toi CherryMafia, jota voin vielä käyttää germaaniseen itseilmaisuun :) Ja ihan varoitus et siihen blogiin ei kannata perehtyä jos pinnallisuus ahdistaa; CherryMafia on minun "vanity blog", jossa kirjoittelen kaikesta hömpästä, joka on kuitenki iso osa mun elämää... Kaikki mut oikeassa elämässä tuntevat sen ainakin varsin hyvin tietävät. Muoti, sisustus, viihde, meikit jne. - se on mun ihana girly blogi jota on kyl aika vähän tullut viime aikoina täyteltyä, mut oon päättänyt ottaa ihan uuden asenteen bloggailuun. Tää on kuitenkin suhteellisen mukavaa touhua, rakastan lukea kavereiden blogeja, varsinkin kun itsellä tuntuu noita verbaalisesti ja kirjallisesti lahjakkaita kavereita riittävän :)
Esitellä minun ei varmastikaan tarvitse itseäni, luulen että lukijakuntani on suht. pienehkö ja tuttu, heh heh. Ihan vaan varmuuden vuoksi kuitenki voin kertoa että olen 21-vuotias sairaanhoitajaksi opiskeleva tyttö, joka pitää ihan liian monesta asiasta, käyttää ihan liian paljon rahaa turhuuksiin, rakastaa Ryan Goslingia ja seuraa ihan liian monta tv-sarjaa.
Tää on nyt pakko laittaa tänne, kun tää oli ihana, oon juhlatuulella ja happy bug is happy :)
Sunday, December 03, 2006
Subscribe to:
Posts (Atom)
